Mamin matka

Keskiviikkona (eli jo viikko sitten!) äiti tuli käymään täällä. Kone saapui päivällä Dubliniin, josta hän matkusti junalla aina tänne asti, sillä huonommalla junatyypillä tietysti. Torstaina luvassa oli Tullamoreen tutustumista, mutta perjantaina Joan lähti kyydittämään meitä taasen, tällä kertaa kauniiseen kelttiläiseen luostarirauniokohteeseen, Clonmacnoiseen.

Keli täällä on ollut melko lailla vaihtelevaa (kesä on tulossa...), joten torstain kaunis paiste vaihtui perjantain kylmään viimaan ja sateeseen. Itse raunioalue oli silti kaunis, ja paikalta huokui historia. Ilmeisesti paikka perustettiin hyvinkin pian ensimmäisten kristittyjen munkkien saavuttua Irlantiin. Hauskana piirteenä tuonaikaisissa luostareissa oli se, että ne olivat sanalla sanottuna sikarikkaita, keräten rahoja alueen ihmisiltä. Clonmacnoise oli sijoitettu kahden alueen väliin, joten se keräsi myös tuplatulot. Toinen, loogisena jatkona toimiva piirre luostareilla oli se, että ne olivat jatkuvan ryöstelyn kohde (Joanin sanojen mukaan "they might as well could've put a flag screaming 'we're rich'"). Vaikka tämä luostari oli sisämaassa (Offalyn kreivikunnassa, jossa siis on myös Tullamore), se oli sijoitettu saaren pisimmän joen, Shannonin, uomaan. Koska Shannon taasen alkoi jo merestä Limerickin kohdalta, viikingit ryöstivät paikkaa jokseenkin tasaisin väliajoin, kuten tämän jälkeen normannit ja paikan raunioiksi pistäneet engelsmannit. Brittien hienoihin tekoihin tuli muutenkin tutustuttua Athlonessa, jossa englantilainen valloittaja Oliver Cromwell (pthyi!) tappoi käytännössä koko kylän suojalinnakkeeseen 1600-luvulla.

Lauantaina lähdimme aamusta Dubliniin, jonka kohteet äiti sitten valitsi. Ensimmäisenä käytiin modernin taiteen museossa, jonka näyttelyt vaihtelivat hämystä vakuuttavan kummalliseen. Seuraavaksi raahauduttiin keskustaan, jonne oli varsinkin äidille hiukan turhankin pitkä matka... Keli oli taasen vaihtunut loistavaksi, joten itseäni ei ollenkaan haitannut kauniin kaupungin läpi tallustelu hienona päivänä. Ex tempore -käyntinä pistäydyimme Christ churchissa (jonne oli sisäänpääsymaksu!). Täältä käteen jäi suomenkielinen opaslehtinen, upeat alttarikullat ja omana suosikkina urkupilliin jumittuneet ja sinne muumioituneet kissa ja hiiri! Kuvaa ei ikävä kyllä ole :P

Täältä suunnattiin ostoksille ja sitten kaupungin ykköspuistoon St. Stephen Greenille, joka oli kyllä huippupaikka sillä kelillä. Mahat vedettiin täyteen intialais-nepalilaisessa ravintolassa, jonka jälkeen taksipalvelu Eilis haki meidät yöpymään vanhempiensa kotona puolen tunnin päässä Dublinista. Ilta rupateltiin Eilisin ja hänen farmasistiksi valmistuneen veljensä kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä ja kuitenkin erityisesti apteekkialasta...

Sunnuntai vierähti Eilisin kyydittäessä meitä paikasta toiseen. Äiti ei oikein ehtinyt kuin Taran kukkuloille, jossa entisaikaan kruunattiin Irlannin high king, eli alueiden ylipiällysmiäs. Tämän jälkeen mami (Eilisillä oli vähän vaikeuksia lausua Arjaa) kuskattiin nopeasti lentokentälle, kaiken sujuessa varsin mutkattomasti.

Loppu päivästä kuljettiin Eilisin kanssa, tämän tarjotessa myöskin kaikki... Huipputyyppi kaiken kaikkiaan, eikä tätä täkäläistä kohteliaisuutta oikein aina jaksa ihan ymmärtää. Mukavaa se toki on.