Farmasisti, farmasiasta, farmasia

Seuraa ammattisuuntautunutta asiaa: viime viikonloppuna suuntana oli taasen Dublin ja tällä erää Irlannin sairaalafarmasistien vuosittainen konferenssi. Ilmottautuminen tapahtui jo jonkin aikaa sitten, Oisinin (tuttavallisemmin Ossi nykyään) lähettäessä meidän ilmottautumislomakkeemme ja maksaessa konferenssimaksut. Joka oli hurjat 20 euroa per pers, kattaen lauantain gaalaillan ja lauantain ja sunnuntain ruuat :D Joskus kannattaa olla opiskelija.

Tämä(kin) viikonloppu pummittiin, tällä kertaa yövyttiin sairaalassa ennen farmasistiksi rekisteröitymistä vuoden työskentelevältä (pre-reg) Orlalta, tai oikeastaan hänen äidiltään. Paikallisessa systeemissä siis farmasistit opiskelevat neljä vuotta ja ovat joko vuoden sairaalassa, apteekissa tai jakaen ajan kahteen puolen vuoden periodiin, kuten sairaalaan uutena tullut Maeve tekee. Suomalainen farmaseutti sijoittuu johonkin teknisen työntekijän ja paikallisen farmasistin välimaastoon, ja suomalaisen systeemin selittäminen on ollut kovin helppo kahvipöytäkeskustelun aihe. Perjantai-ilta meni lähinnä perheen vanhoja kirjoja selaillessa, seasta kun löytyi viime vuosisadan vaihteen sairaanhoidollisia kirjoja tai 40-luvun farmaseuttisia kirjoja, joita oli hetkittäin varsin hauska lukea.

Lauantaina konferenssin alku oli jo aamusta, joten lentokentän läheisyydessä sijaitsevaan (loisto)hotelliin piti eksyä aikaisin. Ensimmäisenä vuorossa olivat työpajat, joista Ollin kanssa osallistuimme ensin munuaisten vajaatoiminnan asioihin ja sitten kirurgian farmaseuttiseen puoleen. Molemmat aiheet olivat mielenkiintoisia, joskin painotus oli hiukan liikaa potilastapauksissa itse asian jäädessä hyvin nopealle käsittelylle. Munuaisten vajaatoiminta oli tosin viime viikon jälkeen hyvä kertaus. Lauantain kääntyessä iltaan paikalla oli loistava gaala, jossa huipun ruuan (ihan oikeaa kasvisruokaa!) lisäksi oli musiikkia, tanssia ja uusiin ihmisiin tutustumista. Mukavan rennon tunnelman pystyi aistimaan kun apteekkarikin oli jatkuvasti tanssimassa. Täyttä tanssilattiaa ei vastaavaan suomalaiseen konferenssiin oikein osaa kuvitella.

Sunnuntaina aamusta oli lähinnä paikallisen sairaalafarmasian tulevaisuuteen keskittyviä puheita, sekä painottamista osastotyöskentelyn tärkeydestä. Brittien mennessä hyvää vauhtia irkkujen edellä jää vähän itse tuijottamaan lattiaa, että niin, Suomessahan sairaalafarmaseutti on melkein varastonvalvoja... Kipinä kliinisempään (=potilaslähtöisempään, asiantuntijapainotteisempaan) sairaalafarmasiaan täältä varmasti lähtee mukaan, joten on pakko ottaa selvää, miten systeemiä pääsee edistämään kotipuolen sairaaloihin. Motivoivana tekijänä näkyy hurjan melkein viidenkymmenen prosentin virhenumerot sairaaloiden potilaina olevien lääkityksessä, näin siis ilman farmasistin väliintuloa. Suomalaisetkin farmasistit ovat tiukkoja ammattilaisia, mutta järjestelmä vaatii oikealle vuosituhannelle kääntämistä.

Sunnuntai-iltapäivä vietettiin Irlannin auringossa, meren äärellä kävellessä. Täältä tämän kerran ainoa kuva, kun konferenssista kuvia ei jäänyt kameraan. Kelit täällä muuten ovat olleet loistavia, viikonloppukin oli pelkkää paistetta. Suomessa on kuulemma kylmä.