Aktiivilomailua Kerryssä

Onpas taas vierähtänyt aikaa viimeisimmästä merkinnästä. Viime viikonloppuna käytiin Traleessa tapaamassa Suomessa opiskellutta ja Han Moo Do:a harrastanutta Mikeä ja hänen vaimoaan Jia:ta (ja heidän hiukan päälle vuotista vaavia, tietty!). Viikonlopun jälkeen olen ollut niin väsynyt, että vasta nyt jaksaa kirjoittaa... Tällä viikolla siirryin myös onkologian puolelta (tiedän, en ole sieltäkään kirjoittanut mitään) Lisan, eli munuaispotilaisiin erikoistuneen farmaseutin kelkkaan. Kiirettä on pitänyt, vaikka suurin osa ajasta meneekin melkolailla uuden aiheen opiskelussa. Kirjoittelen sitten myöhemmin miten homma lähtee käyntiin.

Traleehen, eli maan lounaisosan kreivikunnan, Kerryn, pääkaupunkiin lähdettiin pitkän perjantain iltapäivällä. Jos en ole maan junareittejä vielä tarpeeksi kummastellut, niin kerrottakoon, että tämäkin matka tehtiin melkein Dublinin kautta. Kuusi tuntia meni kokonaisuudessaan, joten perille saavuttiin vasta illasta. Jo junassa vasten kasvoja paiskautui Kerryn kreivikunnan upeat maisemat. Postikorteista tiedettiin, että tänne osaan maata oli piiloitettu myös ne suomalaiseen silmään ah, niin kauniit vuoret... Mike, joka työskentelee Limerickissä, päälle tunnin ajomatkan päässä Traleesta, saapui vanhempiensa kotiin vasta kahdentoista jälkeen. Juna-asemalta meidät poimi uskomattoman vahvalla aksentilla puhuva perheen isä, ja myöhemmin tutustuttiin muuhunkin perheeseen. Mikellä on kaksi veljeä ja yksi sisko, mutta perhe oli mukavalla tavalla erikoinen, sillä isän kaksoisveli asui viereisessä talossa. Koska molemmat miehet ovat puuseppiä, oli heille jossain vaiheessa tullut ajatukseksi rakentaa myös omat talonsa peilikuviksi... Siinäpä Helille ja Ullalle esikuvat!

Lauantaina pääajatuksena oli päästä kokeilemaan surffausta, jota tosiaan tässä maailmankolkassa pystyi hyvin harrastamaankin. Kuitenkin, jotteivat aallot olisi aivan lättänöitä, piti rannalle mennä vasta korkeamman vuoroveden aikaan, eli vasta iltapäivällä. Aamupäivästä käytiin paikallista historiaa esittelevässä museossa, joka oli pääsiäisen kunniaksi ilmainen.

Myöhemmin iltapäivästä kaivettiin sitten talvimärkäpuvut kaapista ja lähdettiin Miken, isän ja Miken veljen, Brendanin, kanssa rannalle. Keli oli tässä vaiheessa vallan loistava, joten ei oikein parempaa olisi voinut kuvitella. Ranta oli uskomattoman kaunis, meren pauhutessa vuorimaisemaa vasten ja surffari-pitkätukkien yrittäessä kaapata aaltoja.
Oma touhu ei kovin taidokasta yllättäen ollut, meren ollessa hiukan turhankin vahva, Mikenkin saldon jäädessä vain yhteen aaltoon. Uskomattoman hauskaahan touhu oli, ja merta vastaan haraaminen oli myös todella rankka treeni, joka tuntui jo myöhemmin illasta hengityslihaksissa.


Sunnuntaina isoksi urakaksi vaihtoehtoina oli joko lähteä uudestaan surffaamaan tai kipuamaan Irlannin (ilmeisesti) toiseksi korkeimmalle vuorelle, mt. Brandonille 950 metrin korkeuteen. Surffaamaan päätettiin mennä jos vielä vaelluksen jälkeen jaksetaan, mikä loppujen lopuksi jäi maanantaiaamuun. Mukaan lähti Miken ja isän lisäksi myös Jia, joka jätti vaavin isoäitin hoivaan. Maisemat vuorelle kiivettäessä olivat loistavat, joten vaellusta oli mukava taittaa (huomatkaa kuvasta myös kiipeilyyn varatut erityisvarusteet, kuten erikoiskengät joilla pomppia kiveltä toiselle). Kokonaisuudessaan matkassa kesti päälle neljä tuntia, joista iso osa oli vaellusta ja loppu ylämäkeen kipuamista. Alaspäin tullessa varhaistyypin diabetesta sairastavalle isälle tuli hypoglykemia-kohtaus, joten kävely meni hitaammin Miken auttaessa isäänsä osan matkasta.
Perille kuitenkin päästiin kaikkien ollessa täysin naatteja ja valmiina lähtemään kotiin... Illasta juhlittiin vielä nuoremman veljen syntymäpäiviä grillaamalla naapurissa nuorisoporukalla(vaikkakaan itse juhlakalua ei niinkään näkynyt). Jiakin pääsi nauttimaan itselleen kovasta urakasta lupaamiaan grilliherkkuja ^^

Maanantaina yrityksenä oli lähteä aikaisin surffaamaan, ja loppujen lopuksi rannalle lähdettiin ilman Mikeä, joka ei ollut vielä tässä vaiheessa herännytkään. Tällä rannalla ei surffareita näkynyt niin paljon, mutta aallot olivatkin aivan liian keveitä surffaukseen, osittain myös matalan vuoroveden takia. Nyt kun sille laudalle vihdoin pääsi, niin aallot eivät kantaneet :D Kipinä tähän kyllä tuli, seuraava reissuni Irlantiin onkin aktiivireissu koostuen vaelluksesta ja surffauksesta.

Pitkän viikonlopun jälkeen oli hiukan harmi lähteä todella mukavan ja vieraanvaraisen perheen luota. Jaloissa tuntui vielä pitkään kivillä pomppimisen, kipuamisen ja surffauksen raskaus, joten täpötäysissä pääsiäismaanantain junissa matkaaminen sen saman kuuden tunnin jälkeen ei ollut muutenkaan kovin mukava kokemus. Parhaat paikat tällä saarella on kuitenkin nähtävästi sijoitettu jonkinmoisen vaivan taakse, joten pakkohan se on sietää. Kerry on ehdoton kohde Irlannissa kävijälle.