Galway - windy city

Upeita maisemia, opiskelijapainotteinen väestö ja todella kylmä tuuli; Galway on takanapäin. Perjantaina piti oikein lähteä töistä pari tuntia aikaisemmin, että ehtisimme junaan, jonka tietysti missasimme. Noh, pubissa odottaminen ei toki ole kovin paha homma. Sitä paitsi Olli sai hyviä kuvia Tullamoren uudesta skeittipuistosta. Käytännössä kyseessä on siis häkki, jossa on myös kameravalvonta...

Iltasella sitten saavuimme itse kaupunkiin, josta heti huokui Tamperetta tai Jyväskylää vastaava opiskelijakaupunkifiilis. Nopean hostellin tarkistuksen jälkeen suuntasimmekin jo syömään ja pubikierrokselle, sillä kellokin tikitti nälkää vatsassa. Ruoka löytyi hauskasta ranskalaisesta bistrosta, jossa oli rento hippimeininki ja reggae-taustamusiikki. Livemusiikkia metsästäessä viimeiset pubit osoittautuivat osoitteeltaan oikeiksi. Wanhassa King's Headissa tökeröt keski-ikäiset ukot soittivat ja mauton nuori tyttö lauloi huonoja covereita perusrokki-biiseistä. Päässä My Sharona kääntyi taas Dead Kennedymäisesti My pay-olaksi...

Viimeinen baari löytyikin heti hostellin toiselta puolelta. Quays (kutakuinkin [kiis]) oli rentotunnelmainen ja isokokoinen baari, jossa nuoret julpit soittivat hyvää ja menevää rokkia (bändi, joka soittaa Stonesia, the Whota ja Clashia peräkkäin _ei_ voi olla huono). Muutenkin vaikutelma oli kuin hyvistä opiskelijabileistä.

Osaako kukaan seuraavaksi arvata, mikä on huonona puolena siinä, että yksi kaupungin suosituimmista pubeista on heti nukkumapaikan alapuolella? Muuten (Barnacles) hostelli oli mukava, työntekijät rentoja ja hinnat järkeviä. Samanlainen hyttihän se huone kuitenkin oli...

Aamulla päätimme puoliksi ex temporena lähteä lautalla Aran islandeille, jotka sijaitsevat kaupungista noin 50 kilometriä ulapalle päin. Suurimmalla saarista nimittäin oli irlantilaisen komediasarjan, Isä Tedin, ympärille tehty tapahtuma Tedfest. Ketkä sarjaa eivät tunne, hävetköön ja sivistäköön itseään välittömästi. Lautalla tuli vastaan enemmänkin härmää vääntäviä, joiden kanssa matka sujui mukavasti. Ilmeisesti kaksi heistä opiskeli Galwayssa ja muut olivat heitä tulleet sinne tapaamaan, tuoden mukanaan paljon ruisleipää ja salmiakkia (milloinkas tänne muuten eksyy ensimmäinen?).

Sää Galwayssa ja Aran islandeilla oli hiukan enemmän sen tyyppistä, mitä Irlannilta olisi alunperinkin odottanut, joten lauttamatka muuten ei ollut niitä mukavimpia. Maisemat (tai mitä niistä sumun peitosta näkyi) olivat upeita ja vielä matkalla fiilis oli innostunut. Kummasti reikäiset Converseni eivät ole enää sateenkestäviäkään, joten kylmähän siinä tuli. Aran islandeilla oli aika paljon nähtävää, joskin itse Tedfest oli hiukan pienen puoleinen. Sään takia valitsimme pyörien sijasta porvaribussin, joka vei meidät upeille Cliffs of Mohereille. Ilmeisesti paikka oli toiminut jonkinlaisena pyhänä alueena, tai ainakin olisi kummaa, jos ei joku siellä olisi jumalaansa palvonut. Todella upea paikka ja varmasti matkan arvoinen.

Illasta käväisimme vielä muutaman baarin, ja tapasimme suomalaisia hienossa Crane-pubissa. Paikalla molemmissa kerroksissa soitti iso bändi perinteistä musiikkia, ja tunnelma oli loistava. Ehdottomasti Quays ja Crane selviytyivät Galwayn parhaiksi pubeiksi muiden ollessa jonkin verran pettymyksiäkin.

Aamusta kahden yön univaje johti päätökseen lähteä hiukan aikaisemmin, vaikkakin sää alkoi puolen päivän jälkeen selkiintyä hieman. Jostain syystä tunsin motivoituneena ehdin kuitenkin ostaa uudet kengät, joten kotiin astellaan näteissä ruskeissa tennareissa.