Valmistelu

Toinen viikko lähestyy nyt jo loppuaan. Sinänsä on vähän kumma olo, kun luulisi, että ulkomailla olisi saanut enemmän aikaan. Normaalisti kun lomamatkalla parissa viikossa tekee kumman paljon enemmän.

Tänä viikonloppuna on tosiaan edessä matka Dubliniin, joten huomenna on hiukan aikaisempi herätys. Juna lähtee puoli kymmenen (half nine) ja asema on toisella puolella kaupunkia, joten käveleminen kannattanee aloittaa jo aikaisin. Dublinin hostelli varattiin vasta tänään, sillä aiemmin vaihtoehtona oli yöpyä kliinisen farmasian johtajan Oisinin (lausutaan kuta kuinkin Oshin), mutta suunnitelma peruuntui vasta eilen. Kuumeisen etsimisen jälkeen totesimme, että kaikkeen varaamiseen kuitenkin tarvitaan visa tai mastercard, joten päätimme soittaa paikanpäälle lounastauolla. Koska myöskään puhelinvaraus ei onnistunut ilman visaa, lainasi sairaala-apteekkari anteliaasti varaustarkoitukseen oman korttinsa numeron. Seuraavat Irlannin matkaajathan muistavat sitten ottaa omat luottokorttinsa ennen tänne tuloa...

Joan, eli kyseinen sairaala-apteekkari on muutenkin näin auktoriteetti-skeptisen ihmisen näkökannalta ärsyttävän mukava tyyppi. Eilen saimme häneltä omaksi paikallisen Pharmacan, eli British National Formularyn (BNF), joka toimii ihan kätevänä kertauskirjana myös. Muuten hän on esimerkiksi tarjoutunut kiertelemään kanssamme lähialueen nähtävyyksiä ja muuta mukavaa. Paljon helpompaa olisi suhtautua helposti vihattavaan pomoon.

Ensi viikko on viimeinen viikko jakelupisteessä, mutta ennen sitä on vielä Dublin, joten kai siitäkin reissusta jotain tulee kirjoitettua :)