Eire - aerfort - Thulach Mhor

9.2.2009

Turvallisesti uudessa kodissa. Täältä patterin vierestä on varsin mukava kirjoittaa, vaikka sää täällä ei olekaan kovin ruusuinen, ainakaan auringon paisteisesta Tampereesta lähteneelle. Aamun lähtö oli yllättävän helppo, eikä herääminen ollut tällä kertaa ongelmana. Hyvästelin surullisen äiti-koira -parivaljakon ja lähdin tilaa vieviä rinkkaa ja reppua raahaten ilmeisesti opiskelijoiden ja pendelöijien suosimaan aamubussiin. Lyhyen Jyväskylässä odotuksen ja kevyen junamatkan jälkeen löysin itseni Tampereelta, jossa aikaisemman junan ottanut Olli jo odottikin.

Kevyt lounas, ja koneeseen. Lentokentän turvatarkastukset menevät jo rutiinilla, vaikka vieläkin niistä ärsyynnyn. Tällä kertaa sentään vältyin vartijan tunnustelemiselta... Noh, lento oli melko uuvuttava. En ole saanut kuin muutaman silmäyksen nukuttua koko matkalla, eikä lentokone ollut poikkeus. Ryanair on toki halpa, mutta penkit ovat todella ahtaat ja ainainen juomien ym. (esim. arpalippujen!) myynti on todellä ärsyttävää. Olli pyrki ottamaan kuvia lennon ajan, ja ehkä reittikin olisi mahdollista selvittää, mutta Brittein saaret olivat todella pilvien peitossa. Laskeutuminen sumuun oli huvittava kokemus, kun pilven alle ei koskaan sitten päästykään. Sumun peitossa oli hieman loskainen Dublinin lentokenttä.

Lentoasemalta ulos astuessa tuli tähänastisen matkan ensimmäinen tänkka på. Juna Tullamoreen lähti Heustonin asemalta, mutta bussin lähtemisestä ei ollut niinkään tietoa. Linja-autojärjestelmä on hiukan erilainen kuin meillä, mutta infosta avun saaneena kuljimme tien toiselle puolen, josta bussin oli määrä lähteä. Jonkin ajan seisoskelun jälkeen huomasimme oikean linjan, ja ostimme koko päivän rambler-lipun, jolla siis olisi voinut matkata koko päivän Dublinissa. Hintaa lipulle tuli 6 euroa. Heustonin asemalle saavuttaessa junan lähtöön oli hiukan päälle tunti aikaa, joten lippujen ostamisen (20 e) jälkeen söimme asemalla ja lähdimme junaan istumaan.

Tullamoreen saavuttaessa kello kiritti jo päälle kuutta, joten olin ollut yli 12 tuntia matkalla. Vuokraemäntä Elaine löytyi asemalta helposti, tai paremminkin hän löysi meidät helposti (”You Finns are always easy to find - because you look so lost”). Mukava, ehkä vähän päälle 30-vuotias nainen on melko suulas, joten itse tulin heti hänen kanssaan juttuun. Tullamoren keskusta oli melko simppeli ja pieni, mutta tuleva työpaikka vaikutti todella näyttävältä Elainen lyhyen kierroksen jälkeen. Kaupassa piipahduksen jälkeen saavuimme kotiin, josta löytyi suloinen 1+ ikäinen sekarotuinen koira, Socks nimeltään (nimi on enne - älä jätä sukkia lojumaan). Kämppä on kaikkinensa todella siisti ja huoneet mukavia, varsinkin kun itse sain suuremman huoneen. Kyllä täällä kelpaa asustaa seuraavat kolme kuukautta.