Sniffles and pint o' coffee

Kuten arvattavissa oli, kahden viikon inkubaatioaika on ohi ja irlantilaiset viruskannat ovat saaneet minusta vallan. Eli olen siis kuumeessa. Jo toissapäivänä alkoi väsymys iskemään ja eilen puolen päivän jälkeen alkoi olla jo huonompi olo. Yö meni vähillä unilla, mutta tänään on taas, ainakin nyt, parempi olo. On ne uudet viruskannat ja stressin aiheuttama immuunikyvyn huononeminen rankkoja... Noh, onneksi tulin kipeäksi kun töissä on vielä tylsää. Toivottavasti Olli pysyy terveenä.

Muuten tänne ei kuulu nyt kovin erikoisia. Oisìn, eli harjoitteluvastaava vaihtoi eilen minut sisätautifarmasistin kelkkaan seuraavaksi kuukaudeksi, joten antibioottien lukeminen vaihtui nyt kardiologisiin lääkkeisiin. Eilis, eli kyseinen farmaseutti on varsin mukavan oloinen ja eilen kävimmekin jonkin verran läpi seuraavaa viikkoa, joka todella vaikuttaakin siltä, minkä takia tänne tuli. Eli paljon kliinistä farmasiaa, lääkkeiden tarkistamista jne. Hienoa.

Viikonlopuksi pitäisi varmaan keksiä jotain tekemistä. Student travelcardit tulivat tänään (kesti abt. viikko), joten matkustaminen on nyt 40% halvempaa, niin kelpaakin kierrellä. St. Patrickin päivän tienoille saimme tiistaihin pidennetyn viikonlopun vapaaksi, joten yhtenä vaihtoehtona pidimme suunniteltua Englannin matkaa tähän kohtaan. Tiistaiksi toki pitää päästä katsomaan paraatia autenttiseen Dubliniin, joten kovin pitkä matkasta ei tulisi.

Nyt taidan jatkaa Guinnesin kahvikolpakkoni kanssa lääkkeiden kertausta, joten jätän tietokoneenkin vähäksi aikaa rauhaan.

Ai niin, meidät molemmat tunteville anteeksipyyntö, sillä tekstit saattavat olla samanlaisia. Sopimukseksi kuitenkin tehtiin, että luemme toistemme blogit vasta Suomeen saavuttua.

MUOKKAUS: Niin tosiaan, unohtui kertoa, että katolisilla alkaa nyt pääsiäiseen valmistautuminen. Keskiviikkona oli ash-wednesday, josta alkaa neljänkymmenen päivän paasto pääsiäiseen. Ilmeisesti eilen ei saanut syödä lihaa (voi harmi), joten kalaruuat olivat töissä loppuneet... Olli kertoi myös ihmisten tehneen jonkinlaisia tuhkaristejä otsaansa asian kunniaksi. Tiistaina taas oli pancake-tuesday, joka perinteisesti on mässäilypäivä ennen paastoa. Perinteiseen nykyaikaiseen malliin paastoa pitää enää harva, mutta kaikki mässäilee, myös me. Kuvassa siis tiistaina suomalaisesti tehty plätty.

Life next to Liffey

Väsyneenä palattiin Dublinin reissulta. Odotukset reissusta oli kovat monilta osin, mutta on kyllä nyt pakko myöntää, että se kaupunki oli oli legen - wait for it ---- dary. Aamulla lähdettiin aika kiiressä puoli kymmenen junaan ja saavuttiin jo ennen yhtätoista Dubliniin. Koska huoneet sai vasta kolmelta, päätimme lähteä kiertelemään kaupunkia.



Ensimmäisenä menimme 1500-luvulla rakennettuun, protestanttiseen Trinity Collegeen, jossa opiskeleminen oli katoliselle kuolemansynti vielä 70-luvulle asti. Paikka oli aivan uskomaton. Todella kauniiden rakennuksien lisäksi siellä oli mukavan akateeminen atmosfääri, vaikkakin paikka tulvi meitä turisteja. Ja kuten suomalaiset, joihin törmäsimme, asian kertoivat, paikassa odotti Harry Potterin ilmestyvän heti seuraavan kulman takana. On vaan kampusmeininki erilaista kuin Suomen päässä... Ja kelikin oli hetken kuin morsian, kaunis mutta helposti oikutteleva.

Trinityn lisäksi tietysti kiertelemme kauppoja ja perinteisiä turistikohteita. Keskusta oli helposti käveltävissä, ja autoja vaikutti olevan vähemmän kuin Tullamoressa :P Rakennukset olivat mukavalla tavalla Suomesta eroavia, ja kaupungin läpi kulkeva Liffey-joki toi mieleen Amsterdamin. Kävelyä reissulla tuli harrastettua todella paljon ja nyt Conversejeni ergonomisuudesta huolimatta jalat ovat aika pirun kipeät.

Kolmen jälkeen kävimme heittämässä turhimmat tavarat mukavan hipputunnelmaiseen Four Courts -hostelliin, jonka yleistilat olivat sopivan kuluneet ja jonka huone toi mieleen hyvässä ja pahassa laivojen hytit (Kuvassa). Meillä tosiaan oli neljän hengen huone, johon loppujen lopuksi ei ketään meidän lisäksemme sitten tullutkaan. Kaikenkaikkiaan hostelliin olin varsin tyytyväinen, vaikka toast and cerials -aamiainen olikin vähän kevyt, niin fiilis paikassa oli siisti ja henkilökunta mukavan oloista.

Illasta kiersimme myös muutaman Dublinin baarin. Katsastettua tuli esimerkiksi Irlannin vanhin pubi Brazen Head, sekä Temple bar -alueen 'the bar': Temple bar (Olut oli hyvää, kuten kuvasta näkyy). Selkeänä ykkösenä illasta kuitenkin oli Porter house, joka on idealistisen porukan pitämä paikka, jossa Irlannin ainoana pubina ei tarjota Guinnessia. Täällä tarjotaan esimerkiksi useita paikan itse tekemiä, varsin maukkaita vahvan makuisia oluita, tänään hyväksi osoittautunutta ruokaa ja monia kansainvälisiä hienoja olusia. Musiikki paikassa oli perusmukavaa ja paikalla kävi myös ok livebändi.


Väsyneenä sunnuntaiaamuna lähdimme hotellista puoli yhdentoista aikaan ja kävimme kiertämässä esimerkiksi National Galleryn uuvuttavan suuret taidenäyttelyt (jossa itse taide toki oli hienoa, sitä vain oli uupumiseen asti) ja National museumin historia ja arkeologia -osaston. Täyden vatsan saaneena patikoimme takaisin Heustonin asemalle, josta juna illalla lähti takaisin Suureen mäkeen.

Kaikenkaikkiaan viikonloppu oli siis todella upea. Kaikki mitä Tullamoren ikävistä puolista listasi pikkukaupunkiuden piikkiin, piti paikkaansa. Ihmiset pukeutuivat paremmin (eikä kukaan ilmestynyt verkkareissa pubiin...), kierrätys toimi, reilu kauppa ja ekologia olivat ilmeisen suuressa huudossa ja tytötkin olivat paljon nätimpiä ;) Nyt pikkuhiljaa pitänee vääntäytyä pedin puoleen, että saa tuota univelkaa purettua, ja ehkä väsyneitä lihaksia hieman rentoutettua. Huomenna normaalisti töihin.

Valmistelu

Toinen viikko lähestyy nyt jo loppuaan. Sinänsä on vähän kumma olo, kun luulisi, että ulkomailla olisi saanut enemmän aikaan. Normaalisti kun lomamatkalla parissa viikossa tekee kumman paljon enemmän.

Tänä viikonloppuna on tosiaan edessä matka Dubliniin, joten huomenna on hiukan aikaisempi herätys. Juna lähtee puoli kymmenen (half nine) ja asema on toisella puolella kaupunkia, joten käveleminen kannattanee aloittaa jo aikaisin. Dublinin hostelli varattiin vasta tänään, sillä aiemmin vaihtoehtona oli yöpyä kliinisen farmasian johtajan Oisinin (lausutaan kuta kuinkin Oshin), mutta suunnitelma peruuntui vasta eilen. Kuumeisen etsimisen jälkeen totesimme, että kaikkeen varaamiseen kuitenkin tarvitaan visa tai mastercard, joten päätimme soittaa paikanpäälle lounastauolla. Koska myöskään puhelinvaraus ei onnistunut ilman visaa, lainasi sairaala-apteekkari anteliaasti varaustarkoitukseen oman korttinsa numeron. Seuraavat Irlannin matkaajathan muistavat sitten ottaa omat luottokorttinsa ennen tänne tuloa...

Joan, eli kyseinen sairaala-apteekkari on muutenkin näin auktoriteetti-skeptisen ihmisen näkökannalta ärsyttävän mukava tyyppi. Eilen saimme häneltä omaksi paikallisen Pharmacan, eli British National Formularyn (BNF), joka toimii ihan kätevänä kertauskirjana myös. Muuten hän on esimerkiksi tarjoutunut kiertelemään kanssamme lähialueen nähtävyyksiä ja muuta mukavaa. Paljon helpompaa olisi suhtautua helposti vihattavaan pomoon.

Ensi viikko on viimeinen viikko jakelupisteessä, mutta ennen sitä on vielä Dublin, joten kai siitäkin reissusta jotain tulee kirjoitettua :)

Sopeutuminen

Anteeksi vain, kun blogin päivittäminen ei ole onnistunut. Netin kanssa on ollut hieman vaikeuksia, sillä tähän päivään asti Elainen (ja meidän) kotonamme ei ollut kuin kurja modeemi, jota emme ollenkaan käyttäneet. Nettiä käytettiin lähinnä liian kalliissa nettikahvilassa ja ruokatauoilla sairaalan kirjaston hitailla koneilla. Aiempi blogimerkintä on siis päiväkirja kyseiseltä päivältä.

Takaisin päivään numero kaksi: tiistaina kävimme katselemassa kaupunkia hieman tarkemmin. Päivä oli hieno, joskin ilma oli aurinkoisen lisäksi myös melko kirpeä, mutta täkäläiseen keliin kyllä tottuu. Ensimmäisenä urakkana oli päästä keskustaan, sillä Elaine asuu melkoisessa suburbiassa, jossa samanlaisista taloista ja useista liikenneympyröistä on vaikea päätellä, missä milloinkin on. Lopulta oikealle tielle päästyämme haimme tuoreet turistikartat Tullamore Dew Heritage centeristä/turisti-infosta, jossa siis infopisteeseen on kätevästi yhdistetty paikallisen viskiylpeyden museo. Kaiken kaikkiaan kaupunki on melko kaunis, siellä on paljon ravintoloita ja erikoisempia kauppoja, mutta kovaa kulkevien autojen määrä kummastuttaa yhä. Pyöräilijöitä on parhaimmillaankin liikkeellä vain kourallinen.

Töissä menee melko mukavasti. Ensimmäisenä kouraan annettiin työkirjat, joissa on aika hyvännäköinen aikataulutus harjoittelulle, sillä kaksi kolmesta kuukaudesta kuluu osastofarmaseuttien mukana kliinisen farmasian maailmassa ja kaksi viikkoa vietetään etukäteen varsin hypetetyssä onkologian ja hematologian osuudessa. Ensimmäiset kaksi viikkoa kuluvat apteekin jakelupisteessä (dispensory), joten todennäköisesti ne ovat myös tylsimmät viikot. Työhön tällä hetkellä kuuluu siis lähinnä tavaroiden hyllylle laittamista ja lääkkeiden keräämistä osastoille (Top ups! lääkevarastojen toppausta). Jalat tulevat hiton kipeiksi, sillä työpukeutuminen täällä farmaseuteilla on hiukan erilainen: päälläni on suorat housut, kauluspaita ja mustat umpinaiset kengät, minun tapauksessani siis raskaat ja kovat juhlakengät. Minkäänlaista työtakkia meillä ei ole.

Nyt täällä asumiseen on aikalailla tottunut. Pahimmat ongelmat ovat olleet internetin puute ja ruokailu, joka on sairaalalla melko kallista opiskelijalle (aiemmin ilmaista!) ja vapaa-ajalla vähän sekavaa, ainakin alussa kun ei tiennyt mistä ruuan ostaa. Viikonloppuna otimme yllättävän hyväkuntoiset pyörät vajasta ja hurautimmme kaupungin toiselle puolelle valtavaan markettiparatiisiin Tescoon, josta vihdoin löytyi vegetaristin pääruoka, soijarouhe, joten proteiinien puute ei enää kalva täälläkään. Tänään tosiaan ratkesi myös toinen ongelma, sillä taloon saapui laajakaista ja käsieni tärinä on nyt vihdoin tauonnut.

Eire - aerfort - Thulach Mhor

9.2.2009

Turvallisesti uudessa kodissa. Täältä patterin vierestä on varsin mukava kirjoittaa, vaikka sää täällä ei olekaan kovin ruusuinen, ainakaan auringon paisteisesta Tampereesta lähteneelle. Aamun lähtö oli yllättävän helppo, eikä herääminen ollut tällä kertaa ongelmana. Hyvästelin surullisen äiti-koira -parivaljakon ja lähdin tilaa vieviä rinkkaa ja reppua raahaten ilmeisesti opiskelijoiden ja pendelöijien suosimaan aamubussiin. Lyhyen Jyväskylässä odotuksen ja kevyen junamatkan jälkeen löysin itseni Tampereelta, jossa aikaisemman junan ottanut Olli jo odottikin.

Kevyt lounas, ja koneeseen. Lentokentän turvatarkastukset menevät jo rutiinilla, vaikka vieläkin niistä ärsyynnyn. Tällä kertaa sentään vältyin vartijan tunnustelemiselta... Noh, lento oli melko uuvuttava. En ole saanut kuin muutaman silmäyksen nukuttua koko matkalla, eikä lentokone ollut poikkeus. Ryanair on toki halpa, mutta penkit ovat todella ahtaat ja ainainen juomien ym. (esim. arpalippujen!) myynti on todellä ärsyttävää. Olli pyrki ottamaan kuvia lennon ajan, ja ehkä reittikin olisi mahdollista selvittää, mutta Brittein saaret olivat todella pilvien peitossa. Laskeutuminen sumuun oli huvittava kokemus, kun pilven alle ei koskaan sitten päästykään. Sumun peitossa oli hieman loskainen Dublinin lentokenttä.

Lentoasemalta ulos astuessa tuli tähänastisen matkan ensimmäinen tänkka på. Juna Tullamoreen lähti Heustonin asemalta, mutta bussin lähtemisestä ei ollut niinkään tietoa. Linja-autojärjestelmä on hiukan erilainen kuin meillä, mutta infosta avun saaneena kuljimme tien toiselle puolen, josta bussin oli määrä lähteä. Jonkin ajan seisoskelun jälkeen huomasimme oikean linjan, ja ostimme koko päivän rambler-lipun, jolla siis olisi voinut matkata koko päivän Dublinissa. Hintaa lipulle tuli 6 euroa. Heustonin asemalle saavuttaessa junan lähtöön oli hiukan päälle tunti aikaa, joten lippujen ostamisen (20 e) jälkeen söimme asemalla ja lähdimme junaan istumaan.

Tullamoreen saavuttaessa kello kiritti jo päälle kuutta, joten olin ollut yli 12 tuntia matkalla. Vuokraemäntä Elaine löytyi asemalta helposti, tai paremminkin hän löysi meidät helposti (”You Finns are always easy to find - because you look so lost”). Mukava, ehkä vähän päälle 30-vuotias nainen on melko suulas, joten itse tulin heti hänen kanssaan juttuun. Tullamoren keskusta oli melko simppeli ja pieni, mutta tuleva työpaikka vaikutti todella näyttävältä Elainen lyhyen kierroksen jälkeen. Kaupassa piipahduksen jälkeen saavuimme kotiin, josta löytyi suloinen 1+ ikäinen sekarotuinen koira, Socks nimeltään (nimi on enne - älä jätä sukkia lojumaan). Kämppä on kaikkinensa todella siisti ja huoneet mukavia, varsinkin kun itse sain suuremman huoneen. Kyllä täällä kelpaa asustaa seuraavat kolme kuukautta.

Matkakuume

Tänään jäi Kuopio, ylihuomenna Joutsa ja lopulta koko Suomi. Maanantaina kengänpohja tamppaa Brittein saarten vihreintä jalokiveä, Irlantia.

Ajattelin kirjoittaa ystävilleni blogia Irlannin apteekkiharjoittelun kolmesta kuukaudesta, pyrkien päivittämään vähintään joka toinen päivä. Toki riippuen siitä, kuinka kiire siellä nyt oikeasti tuleekaan olemaan. Lopullinen määränpää siis on Tullamore, joka sijaitsee saaren keskiosassa (katso laittomasti kopioitu Kuva 1). Harjoittelukohde on Midland regional hospital, eli Midland-alueen (läänin?) keskussairaala, johon on nyt noin vuosi tiedetty lähtevän.

Tällä hetkellä pakkauksia on tehty karkeasti arvioiden 0%. Huomenna on ilmeisesti sitten virallinen pakkauspäivä. Matkavakuutus on, joskin sekin tuli hommattua liian myöhään ja virallinen versio tulee snail mailissa kun tulee. Eurooppalainen sairasvakuutuskortti on hommattu, passi on ainakin vielä tallessa. Mitäköhän muuta sitä tarvitsee? Muita aiempia valmisteluja oli esimerkiksi muutamassa vaihtoon lähtevien -infoissa käyminen, josta kyllä sai hyviä vinkkejä noin kokonaisuudessaan. Otin myös Diners club -luottokortin, ihan noin varmuuden vuoksi, että ei ihan rahoitta jää. Viime viikko tuli asuttua kaverin luona, kun kuun vaihteessa muutin omasta kämpästäni pois, joten Suomi jää nyt täysin kotivapaaksi alueeksi minulle, ainakin jos vanhempien kotia ei lasketa.

Mukaan matkalle lähtee rinkan ja repun (selkä- ja mahareput) Olli, siis Olli Kärkkäinen (kuvassa). Ryan airin vakaa rautalintu ampaisee taivaalle kello 13.10 Pirkkalan lentokentältä, joten maanantaina pitäisi vielä saada itsensä hilattua Tampereelle. Suunnitelmana on herätä silmät ristissä 6.25 Jyväskylään menevään bussiin, josta juna kulkee Tampereelle noin kymmeneksi. Vastassa pitäisi olla perhetuttu, joka auttanee alkuunsa väsyneet matkaajat lentokentälle. Dubliniin kone laskeutuu arvioidusti puoli kolmelta paikallista aikaa, joten lentomatkan pituus ei ole vielä pirullisen tasoa. Muutaman tunnin harhailun jälkeen on päätetty löytää vielä juna-asema, joka sitten kyyditsee aina Tullamoreen asti.

Tullamoressa majoittuminen tapahtuu sairaalan teknisen apulaisen Elainen luona. Molemmille on varattu oma huone ja vuokra maksetaan viikottain. Aika näyttää, kumpi saa isomman huoneen, vai käytetäänkö toista huonetta alkuperäisen suunnitelman mukaan vieraiden vastaanottohuoneena (se, minne hajamielinen kotiapulainen tarjoilee teen), jolloin parisänkykin pääsee tarkoituksenmukaiseen käyttöön. Tai sitten huonejaosta vain vedetään pitkää tikkua.

Matkakuume yltyy. Alun perin ajattelin jännittää vasta Tampereella, mutta ilmeisesti sympaattinen hermostoni ei ymmärrä systemaattisuutta. Hitto, maanantaina smaragdisaaren seikkailut pääsevät oikeasti alkuun.