Loppukaneetti

No mitä jäi käteen?

Irlannin reissu oli, kuten lukijat tietävät, loistava. Työn suhteen ymmärsin, että sairaala on meikäläiselle oikea osoite. En tätä ollut vielä tietänyt, joten esimerkiksi tutkintotodistuksen hakemuksen täyttäminen oli hiukan omituista; valinnaisista kursseista ei löytynyt yhtään kliinisesti merkityksellistä kurssia. Nyt mielenkiintoa ei muuhun olekaan. Kiitos erityisesti Eilisille (joka muuten oli aivan kuin Lorelai Gilmore! Läksijäislahjaksi annoinkin Gilmoren tyttöjen ensimmäisen kauden ^^)

Matkailu oli huippua. Joka viikonloppu meni jossain, mutta viikot leväten reissu ei ollut edes kovin raskas. Hiukan kuin olisi lomalla ollut. Tein jossain vaiheessa risut ja ruusut -listan (ei järjestyksessä), joten lisätään sekin tähän:

Pros:

Mukavat ihmiset. Ehdottomasti huippua porukkaa.

Kohteliaisuuskulttuuri. Vaikka joskus kohteliaisuus oli vaan kohteliaisuutta, eikä kovin aitoa, tämä on paljon Suomen jurottamista mukavampaa. Voihan tästä tehdä oman hybridin ja olla suomalaisesti aito ja irlantilaisesti kohtelias.

Pubikulttuuri. Perusoluena Guinness? Pintissä? Kertaakaan en nähnyt riehuvaa känniläistä, ja ihan kiva kun lasin ääressä pystyy keskustelemaankin.

Kliininen farmasia. Tässä tarvitaan paljon kehitystä Suomessa.

Parempi olut. Voiko suomalaista lageria olueksi kutsua?

Enemmän etnistä vaihtelua. Jo Tullamoren kokoisessa pikkupaikassa on paljon erinäköistä porukkaa, mikä on aina mukavaa.

Isä Ted. Kuka ei sarjaa tunne, siihen tutustukoon.

Hauska aksentti. Was grand, now.

Huumorintaju. Melkein yhtä kuiva kuin itselläni.

Cheddar. Irlannin perusjuusto, sai melkein samaan hintaan kuin täällä Edamia.

Maisemat. Varsinkin Kerryssä surffatessa vuoret ja meri...

Historia, historialliset paikat. Paikalla on pitkä pitkä historia, jonka kaikki vaiheet on oikeasti mielenkiintoisia. Sitä paitsi kelttien tyyli oli todella nättiä.

Urheilu. Jäkistä vai hurlingia... Hmmm...

Cons:

Kertakäyttökulttuuri. Näin ehkä kerran ihmisen, joka ei jättänyt ruokaa. Aina on tarjolla normaaleja kahvikuppeja, ja silti ihmiset ottavat kertakäyttöisiä. Tai kaksi, ettei näpit pala!

Jenkki-/brittimeininki. Kulttuurissa on vähän liikaa samanlaisuutta vääriin maihin, ehkä kielen ja Brittien läheisyyden takia.

Kasvissyömisen puute. Dublinissa ja Corkissa oli helppoa, mutta joskus sitä kyllästyy siihen kasvissyönnin selittämiseen...

Hetkittän liian paksu aksentti. Kun siitä ei aina saa selvää...

Kaasulämmitykset. Vaihtoehtona öljy. Loistavaa.

Pikakahvi. Kahviloissa kahvi oli ihan hyvää, mutta miten pikakahvia voi juoda noin paljon...

Sentin kolikot. Oikeesti. Sentin. Mitä ihmettä?



Mutta eiköhän tämä blogi ole tässä. Kiitos kaikille lukeneille, ja palautetta kaivataan. Reilimatkasta elokuussa kirjoitetaan varmaan samanlainen. Nyt lukemaan Ollin blogia ja kehittämään Suomen osastofarmasiaa ->