Loppukaneetti

No mitä jäi käteen?

Irlannin reissu oli, kuten lukijat tietävät, loistava. Työn suhteen ymmärsin, että sairaala on meikäläiselle oikea osoite. En tätä ollut vielä tietänyt, joten esimerkiksi tutkintotodistuksen hakemuksen täyttäminen oli hiukan omituista; valinnaisista kursseista ei löytynyt yhtään kliinisesti merkityksellistä kurssia. Nyt mielenkiintoa ei muuhun olekaan. Kiitos erityisesti Eilisille (joka muuten oli aivan kuin Lorelai Gilmore! Läksijäislahjaksi annoinkin Gilmoren tyttöjen ensimmäisen kauden ^^)

Matkailu oli huippua. Joka viikonloppu meni jossain, mutta viikot leväten reissu ei ollut edes kovin raskas. Hiukan kuin olisi lomalla ollut. Tein jossain vaiheessa risut ja ruusut -listan (ei järjestyksessä), joten lisätään sekin tähän:

Pros:

Mukavat ihmiset. Ehdottomasti huippua porukkaa.

Kohteliaisuuskulttuuri. Vaikka joskus kohteliaisuus oli vaan kohteliaisuutta, eikä kovin aitoa, tämä on paljon Suomen jurottamista mukavampaa. Voihan tästä tehdä oman hybridin ja olla suomalaisesti aito ja irlantilaisesti kohtelias.

Pubikulttuuri. Perusoluena Guinness? Pintissä? Kertaakaan en nähnyt riehuvaa känniläistä, ja ihan kiva kun lasin ääressä pystyy keskustelemaankin.

Kliininen farmasia. Tässä tarvitaan paljon kehitystä Suomessa.

Parempi olut. Voiko suomalaista lageria olueksi kutsua?

Enemmän etnistä vaihtelua. Jo Tullamoren kokoisessa pikkupaikassa on paljon erinäköistä porukkaa, mikä on aina mukavaa.

Isä Ted. Kuka ei sarjaa tunne, siihen tutustukoon.

Hauska aksentti. Was grand, now.

Huumorintaju. Melkein yhtä kuiva kuin itselläni.

Cheddar. Irlannin perusjuusto, sai melkein samaan hintaan kuin täällä Edamia.

Maisemat. Varsinkin Kerryssä surffatessa vuoret ja meri...

Historia, historialliset paikat. Paikalla on pitkä pitkä historia, jonka kaikki vaiheet on oikeasti mielenkiintoisia. Sitä paitsi kelttien tyyli oli todella nättiä.

Urheilu. Jäkistä vai hurlingia... Hmmm...

Cons:

Kertakäyttökulttuuri. Näin ehkä kerran ihmisen, joka ei jättänyt ruokaa. Aina on tarjolla normaaleja kahvikuppeja, ja silti ihmiset ottavat kertakäyttöisiä. Tai kaksi, ettei näpit pala!

Jenkki-/brittimeininki. Kulttuurissa on vähän liikaa samanlaisuutta vääriin maihin, ehkä kielen ja Brittien läheisyyden takia.

Kasvissyömisen puute. Dublinissa ja Corkissa oli helppoa, mutta joskus sitä kyllästyy siihen kasvissyönnin selittämiseen...

Hetkittän liian paksu aksentti. Kun siitä ei aina saa selvää...

Kaasulämmitykset. Vaihtoehtona öljy. Loistavaa.

Pikakahvi. Kahviloissa kahvi oli ihan hyvää, mutta miten pikakahvia voi juoda noin paljon...

Sentin kolikot. Oikeesti. Sentin. Mitä ihmettä?



Mutta eiköhän tämä blogi ole tässä. Kiitos kaikille lukeneille, ja palautetta kaivataan. Reilimatkasta elokuussa kirjoitetaan varmaan samanlainen. Nyt lukemaan Ollin blogia ja kehittämään Suomen osastofarmasiaa ->

Vika viikko

Viimeinen viikonloppu sitten vietettiinkin sitten isossa seurassa. Keskiviikkona Irlantiin saapui ystävämme Jarno, joka myös lähti kanssamme samalla koneella. Viimeinen viikko vietettiin hiukan haikeissa tunnelmissa, ja monille ihmisille tuli sanottua useatkin hyvästit. Apteekilla oli viimeiselle päivälle kahvitarjoilu, ja Eiliskin oli palannut lomaltaan. Kuvassa päällä siistit ammattilaisen asustukset.

Torstai-iltana, joka siis jäi viimeiseksi illaksi Tullamoressa oli night out, ja menimme live-musiikkia lupaavaan baarinoloiseen pubiin viettämään iltaa isolla porukalla. Hauskaa riitti, vaikka pianomies soittikin hirveää tuubaa Elton Johnin huonoimmista - piano maniin. Perjantaina edessä oli paniikkipakkaus, Ryanairillehan kun sai ruumaan ottaa vain 15 kiloa painoa, eikä lisäkiloja voinut ostaa kuin hurjilla hinnoilla lentokentältä. Loppujen lopuksi kilot pistettiin siihen suuntaan ja herran haltuun, ja lentokentällä viilattiin ylimääräiset kilot pukeutumalla kerroksiin ja jakamalla tasaisesti kaikkien kolmen laukkuihin.

Haikeat jäähyväiset Elainelle ja Socksille, ja sitten Dubliniin. Keli oli koko viikonlopun loistava, joten aikaa vietettiin paljon kävellen ympäri kaupunkia ja käyden esim. kauniilla Stephen Greenillä taas. Yö vietettiin tutussa Four courts -hostellissa kätevässä neljän hengen huoneessa. Illalla käytiin muualla vanhoissa tutuissa, kuten Porterhousessa juomassa viimeiset vain sieltä saatavat stoutit. Huippupaikka.

Lauantaina kierreltiin enemmän sitä og Dublinia, eli tuli käytyä kaiken maailman divareissa ja second hand -kaupoissa. Päivällä saarelle laskeutui Minnan kanssa harjoittelua tekevä Pauliina, joka yöpyi Oisinin luona. Pauliina autettiin paikalle (Oisinhan asui Liffeyn varrella hänkin, jokseenkin kahdetittavalla paikalla...) ja yritettiin vielä Jamesonin viskitehtaalle. Viimeinen kierros oli kuitenkin jo täynnä, joten tekemistä jäi seuraavallekin reissulle. Tytöt ilmeisesti paikan kävivät tsekkaamassa heti seuraavana päivänä.

Illalla lähdettiin vielä viimeiselle pubi-kierrokselle, tällä kertaa Oisinin suosikit -listan mukaan. Suurin osa paikoista jäi suoraan väliin, sillä sisustuksessa oli hiukan liikaa marmoria ja ihmisten yllä liikaa egyptiläistä puuvillaa... Tulipahan käytyä ainakin Irlannin reissun ensimmäisessä hevibaarissa, sekä illan päätteeksi omassa suosikissa, jossa sai taivaallisia sipulirenkaita ja Corkin mikropanimon (Franciscan well, jos kukaan muistaa) tuotteita. Paikan nimi oli Ginger man.

Sunnuntaina lento lähti neljän aikaan, joten paikalle mentiin jo hyvissä ajoin. Hyvästit Minnalle ja Pauliinalle, ja sitten säätämään pakkausten kanssa. Check in oli kuitenkin yllättävän kivuton, sillä kerrospukeutuminen tosiaan toimi, ja painoiksi saatiin jokseenkin tasan 15 kiloa kaikille. Lento meni helposti, ja yhtäkkiä itsensä löyti Tampereelta. Pari päivää siinä kerrostalojen täyttämässä kaupungissa oli jokseenkin kulttuurishokki, kaikki puhuivat suomea, ajettiin toisella puolella katua, baarit olivat huonoja (paitsi Plevna!)... Hetki meni tasoittuessa.