Historiaa Waterfjordissa

Tänä viikonloppuna sitten nähtiin Irlannin vanhimmaksi tituuleerattu kaupunki, Waterford. Alunperin tarkoitus oli mennä katsomaan lähikaupunkiin nousevan rock-bändin, Fight like apesien (joista jo aiemmin kerroin) keikkaa, mutta tämä tosiaan oli loppuunmyyty, joten suunnitelmiin tuli muutos... Waterford on maan viidenneksi suurin kaupunki, mutta kovastihan tuo pikkukaupungilta alkoi jo vaikuttamaan. Paikassa asuu kuitenkin vain noin 40 000 ihmistä...

Matkaan lähdettiin jo perjantaina, joten teimme vain puolikkaan päivän (näin helposti se käy ^^) apteekilla. Junayhteydet kun toimivat vähän hassusti, eli vain horisontaali-tasossa, niin taas piti käydä melkein Dublinissa asti, ennenkuin pääsi kaakkois-Irlantiin... Viikonlopun suunnitelma B oli tosiaan mennä Sligoon (luoteessa), jotta kävisimme kaikilla Irlannin regioneilla, mutta ongelmaksi muodostui se, että paikkaan olisi pitänyt mennä -wait for it- Dublinin kautta! Seitsemän tunnin matka junalla kun samaan matkaan autolla olisi mennyt ehkä pari-kolme tuntia. Anyways, Waterford päätyi kiinnostamaankin enemmän, joten minä ainakin olen tyytyväisempi näin.

Saavuimme siis kaupunkiin noin seitsemän aikaan, ja ensimmäinen järkytys oli tuuli (kuvassa ei taaskaan ole uusi hiustyylini...). Öitä varten olimme varanneet tällä kertaa mukavan b n' b:n, joka osoittautui varsin hyväksi valinnaksi. Oli hieman eri asia saada tuhti irlantilainen aamiainen eteensä (munakokkelia, papuja, tomaattia, leipää, mysliä, appelsiinimehua, kahvia, jogurttia, hedelmiä, ym), kuin taivaltaa pelkällä hostellien toast-ruokinnalla. Jo perjantai-iltana löysimme muuten muutaman todella hyvän pubin, kuten (jo kolmannen!) Irlannin vanhimman pubin, jossa oli myös live-musiikkia joka ilta, sekä Beamishia hanassa. Lauantaina piti tunnustaa banjo ihan oikeaksi soittimeksi kun ko. soittimen käyttäjä varasti virtuositeetillaan koko shöw'n. Huippua.

Lauantain päivä taasen meni kaupungin ja koko maan historiaa tarkastellessa. Waterfordin perustivat jo viikinkivalloittajat, ja monissa kohtaa kaupunkia oli historiallisia jäänteitä ja rakennuksia. Kaupungista löytyi myös tähän mennessä paras museo, jossa Irlannin historia alkoi vihdoin selkiintyä (käytännössä siis missä järjestyksessä mikäkin valloittaja tänne on yrittänyt). Sunnuntai-aamuna tähän tuli kertausta toisessa museossa, joka oli sijoitettu keskiaikaiseen vahtitorniin (kuvassa Olli miettii oman huussin sijoittamista ylimmän kerroksen parvekkeelle). Muitakin nähtävyyksiä olisi ilmeisesti ollut, mutta moni paikka aukeaa vasta pääsiäisen jälkeen (kuten myös kristallitehdas... Nyt jäi kristallien näkeminen vähän vähemmälle, vaikka juuri niistä kaupunki on kuuluisin).

Lauantaina tosiaan eksyimme myös aivan huippuun kirjakauppaan, Book centeriin, jossa keskellä kaikkea oli kahvila ja suklaakauppa. Hyllystä pystyi ottamaan kirjan lukuun ja siemailla samalla vaikka cappucinoa. Ilmekin varmaan kertoo jonkin verran :D

Siinähän se taisi suurimmilta osin olla. Paikka oli mukava ja museoissa oli mielenkiintoista kierrellä, mutta tuskin tänne toista kertaa eksyy. Metropolien ja kapinalliskaupunkien elämä vaikuttaa kuitenkin paljon vauhdikkaammalta.

Midlands

Nyt on sitten nähty midlandsitkin vähän paremmin. Lauantaina oltiin Joanin, eli apteekkarin kanssa kiertelemässä muutamia turistinähtävyyksiä alueelta, ja kyllähän täältäkin nähtävää löytyy.

Noh, lähtö oli yhdeksän aikaan, ja sovitusti ensimmäinen kohde oli Kilbegganin tislaamo, eli Irlannin viimeinen täysin irlantilainen viskitehdas (olipahan myös päivän ainoa kohde, josta meikäläinen tiesi...). Mainostuksessa luki myös, että ensimmäinen laillistettu viskitehdas, joskus 1700-luvulla. Kierrokselle löytyi suomenkieliset opastukset (!), joten nyt se prosessi meni vähän paremmin muistiinkin. Itse viski oli varsin mukavan makuinen, joten pitihän sitä pullo ostaa mukaankin. Hauskana yksityiskohtana oli Barack Obamalle tehty oma viskitynnyri :D Siellä se sitten odottaa seuraavat 12-15 vuotta...

Läheltä löytyi myös seuraava kohde, eli Belvedere house. Paikallisten aristokraattien kesämökki oli ehkä hiukan suomalaisia vastineitaan suureellisempi, vaikka sauna sieltä puuttuikin. Joanin kanssa oli muutenkin todella mukava kiertää, kun tuli kyseltyä ummet ja lammet historiasta paikallisiin tapoihin ja politiikasta urheiluun. Belvederen jälkeen poikkesimme läheiseen katedraaliin, joka oli yhtä pompöösi valtavine käytävineen ja upeine alttarikoristeluineen. Ilmeisesti katedraalit rakennetaan jokaiseen hiippakuntaan (?) jota johtaa piispa. Vaikeita ymmärtää katoliset ovat.

Oma suosikkini oli seuraavaksi, vaikka kyseessä olikin vain simppeli hiilikaivos. Kuvat paikalta eivät ole ehkä niin hyviä, mutta oppaan seurana näinkin yksinkertaisesta asiasta tulee paljon nautittavampi. Mies oli vanha kaivuri, joten juttua ja asiantuntijuutta piisasi. Hitonmoinen homma on ollut, voisin kyllä itse sanoa, että jäisi pimeässä, kosteassa ja kylmässä koko päivän nyhvääminen mieluusti väliin... Vielä hiukan ennen rugby-matsia piihpadimme Lough Keyllä (siis Key-järvellä), josta löytyi vielä yhdet rauniot. Upeita maisemia, mutta itse paikka ei kovin kummoinen ollut, päärakennus kun oli tuhoutunut tulipalossa jo jonkin aikaa sitten. Kuvan linna saarella on taas tätä samaa sarjaa, eli perus kesämökki jossa aristokraatit viettivät kesäviikonloppujaan.

Seuraavaksi olikin aika löytää hyvä ruokapubi, jossa olisi mieluusti myös laajakuva-tv rugby-finaalin katsomiseen. Kyseessä siis oli Irlanti-Wales ottelu, ja voittaessaan Irlanti voitti myös grand slamin, eli Irlanti-Englanti-Wales-Skotlanti -akselin, jota ei ole tapahtunut 61 vuoteen. Kyseessä oli vähän jääkiekon maailmanmestaruutta vastaava tapahtuma, ja paikallisessa pubissa juhlinta oli asian mukainen. Illasta kävimme Brewery tapissa vielä katsomassa Tullamoren juhlinnan, eikä ihmisiltä meinannut ovesta mahtua. Huipputunnelma kyllä.

Rebel city rules

Anteeksi vain, on kestänyt hiukan liian kauan edellisestä merkinnästä. Corkin käynnin jälkeen on ollut hiukan kiirettä ja väsyä... Mutta anyways, itse tarinaan nyt, eli Corkin matkatarinaan.

Lauantaiaamuna otimme aikaisimman saaren eteläpuolelle menevän junan, joka mielenkiintoisesti kaarti idän kautta. Ilmeisesti täällä on vastaava systeemi kuin Suomessa Jyväskylän kanssa, eli kaikki junaliikenne menee käytännössä Dublinin reiteillä. Tällä kertaa ei tarvinnut kuitenkaan ihan Dubliniin asti mennä, vaan pääsimme hiukan aikaisemmin vaihtamaan junia. Kun lopulta pääsimme päämäärään, oli kaupunki-ilmaa taas hieno hengittää. Cork oli upea. Myös se on jokikaupunki, mutta Lee myös haarautuu, tehden kaupungin ydinkeskustasta nuolenpäänmuotoisen saarekkeen, jota joki ja ylämäet reunustavat. Maisemakuvia Corkista oli vaikea valita, sillä nättejä kuvia löytyy useampia... Ohessa kuitenkin yksi hienoimmista.

Corkkiin päästyämme ensimmäisenä vuorossa oli taas majoituksen katsastaminen, joka siis tosiaan tällä kertaa tapahtui hotellissa, niin hurjalta kuin se kuulostaakin. Kyseessä ei kuitenkaan ollut kovin kallis hotelli, vaan hostellin hintaan päälle tuli pari kymppiä koko kolmelta yöltä. Kyllähän sen yksityisyydestä (ja saunasta!) maksoi. Jotenkinhan tätä hippi-imagoa on pakko pitää yllä, joten ruokaahan siellä ei syöty, eikä ylimääräisistä maksettu (paitsi Olli pakollisesta uimahatusta :D). Viikonloppuna tuli syötyä aika paljon leipää ja hilloa, ja muuta enemmän ja vähemmän improvisoitua ruokaa. Muutaman hotellissa hohhoillun hetken jälkeen kuitenkin lähdimme katsastamaan kaupunkia, ostoksille ja lopulta tarkastamaan paikan ja sen yöelämää. Ostokset jäivät melko lyhyeen kun törmäsimme melkein ensimmäiseen kauppaan. Kyseessä oli nimittäin Tk-Max, joka on brändituotteiden, pääosassa siis vaatteiden, jälleenmyyjä, johon raahataan ilmeisesti muiden kauppojen yksittäistavarat. Käytännössä tämä tarkoittaa, että koko valtava kauppa oli täynnä loistavaa laatua olevia tuotteita todella halvoin hinnoin, melkein kaikki yksittäisinä tuotteina. Jos omaa kokoa ei löytynyt, niin harmi... Paikalle törmättiin vielä maanantainakin törsäämään -how's this for a recession buster?-

Illalla oli siis aika rientää Corkin yöhön. Olli oli taas perinteiseen tapaan ottanut selvää paikan parhaista pubeista ja tapahtumapaikoista. Kaikki kierroksen pubit olivat todella hyviä, mutta ensimmäisenä päivänä myöskään mikään paikka ei noussut yli muiden. Parhaita puolia paikallisissa pubeissa oli esimerkiksi se, että hanasta löytyi muitakin hienoja stoutteja kuin Guinness. Koko saarellahan on kolme makropanimoa, jotka valmistavat stoutteja, ja näistä kaksi sijoittuu Corkkiin, pannen siis Murphysiä ja omaa suosikkiani Beamishia (jos joku ei näistä tiennyt). Koko matkalla ei tullut juotua yhtään Guinnessia, vaan pelkkiä rebel countyn tuotteita (paikalla on pitkä poliittisen vastarannan kiisken historia, josta corkkilaiset ovat ilmeisen ylpeitä. Countyyn viitataan myös Corkin tasavaltana).

Sunnuntaiaamu oli kiireetön ja mukava. Ajatuksena oli omistaa vielä maanantai shoppailulle, joten sunnuntaina päätimme kierrellä kaupungilla katsellen nähtävyyksiä ja vastaavia. Ja kyllähän sitä tulikin käveltyä, ristiin rastiin kaupunkia. Näyttävän Trinityn katedraalin kohdalla tartuimme tilaisuuteen ja kuokimme katolisen jumalanpalveluksen (katarsiksena tottakai). Palvelus oli yllättävänkin samanlainen kuin kotoinen luterilainen, mutta koko hommaan, ehtoollisineen päivineen, meni vain puoli tuntia. Kyllä kai tuollaisen joka sunnuntai jaksaisi?

Kaupungin pääaukioilla Pyhän Patrickin päivään valmistautuminen näkyi jo. Torilla esiintyikin muutama bändi ja hipit ja kauppamiehet möivät (yllättävän paljon) hyvää vegeruokaa. Omaan tassuun tarttui loistava juustotasku ja erinomaisia falafeleja. Harmi vaan kun samaa kojua ei enää paikalta toiste löytynyt... Kiertelyn seuraavaksi kohteeksi määräytyi Cork College University. Paikalliset yliopistot ovat kyllä olleet aikamoisia. Farmasian laitos löytyi uutena peränurkilta, joten kävelimme koko kampuksen läpi. Kuten kuvasta näkyy, suomalaisilla olisi jonkin verran opettelemista siinä, miten ne kampukset tulisi tehdä...

Illasta raahauduimme hotellille testaamaan sitä odotettua saunaa. Olli tosiaan päätti mennä uimaan, mutta minä jätin sen väliin kuullessani, ettei altaaseen olisi asiaa ilman uimalakkia... Kävikin tosin ilmi, että en olisi salilla käynnin jälkeen kovin kauaa kerinnytkään uimaan, joten päätös oli ihan hyvä. Osaako kukaan kuvitella kuinka kipeänä lihakset ovat seuraavana päivänä kun ei ole pariin kuukauteen käynyt treenaamassa? Sauna hotellilla oli ihan jees, joskin kiulua ei löytynyt ja kiukaan kivet olivat vähän murentuneet. Kyllähän se silti kotoisaa oli.

Maanantaina tosiaan mentiin sitten takaisin tuhlaamaan. Tk-Maxin lisäksi kävimme katsastamassa paikan surffi- ja skeitti-kaupat, mutta näistä Olli ei kuitenkaan löytänyt long boardiaan. Itse olin kiinnostunut käymään turistioppaassakin mainitussa Quay Co-Opissa, joka siis on kuuluisa vegeravintola. Paikka oli mukava, joskin on aina vähän kummaa kun ruoka on valmiina eikä sitä tarvitse odottaa... Sopii varmasti erinomaisesti lounasravintolaksi. Hyvien pubien lisäksi Corkista löytyi myös useita loistavia kahviloita. Irlantilaiset näyttävät olevan vähän liian innostuneita instant-kahvista, joka tosiaan muuhun kelpaa kuin pahimpien tärinöiden lievittämiseen. Kahviloissa saa ihan oikeaa kahvia ja niissä monesti hyvä tunnelmakin, näin siis myös Corkissa. Itsellä mukaan tarttui cafetier, eli kahvipuristin, joten nyt nautitaan myös Tullamoressa erinomaista kahvia.

Yksi tärkeimmistä osista Corkissa kuitenkin omalle osalle oli musiikin löytäminen. Illan pääkohde löytyi mukavasta punk-keikasta hämyisässä rock-pubissa (jonka yläkerrasta löytyi pikkuhuone keikoille). Punk-keikoilla olleet tietävät kyllä miten hauskaa pienessä huoneessa pittaaminen on (^^) Päivällä mukaan tarttui muutamakin levy paikallista ja vähemmän paikallista musiikkia.

Ensimmäisenä on paljon hypetetty indie-bändi, Fight like apes, jonka levyn osto lienee itselläkin edessä. www.myspace.com/fightlikeapesmusic Toinen on instrumentaalipunkkia/noisea soittava paikallinen, Adebisi shank www.myspace.com/adebisishank Kolmas löytyi edellistä ostaessa, joten tätä ei vielä hirveästi ole tullut kuunneltua. Hyvältä kuitenkin kuulostaa näinkin vähällä: giveamanakick www.myspace.com/giveamanakick Neljäs on hiukan rauhallisempi, eli paikallinen Norah Jones, Lisa Hannigan. www.myspace.com/lisahannigan

Kaiken kaikkiaan ilta oli todella mukava. Ensimmäisenä paikkana oli oma suosikkini, eli Franciscan well. Paikka oli Porter housen tapaan mikropanimo, eli hanassa oli vaan paikalla tehtyjä oluita. Rebel red -nimistä punaista alea myytiin useissa kaupungin baareissa (ja kyllähän se melko hyvää olikin), mutta kyllä paikan stoutti vei taas voiton. Täällä alkaa olemaan melko tottunut näihin tummapaahteisiin makuihin... Illan keikan jälkeen aikaa ei ollut liian pitkään, sillä täällä paikat menevät jo puoli kahden tai kahden aikaan kiinni noin yleensä. Vielä kuitenkin ehdimme yhdelle, hiukan rauhallisemmalle keikalle.

Tiistaina olikin jo sitten juhlapäivä, mutta väsyneet matkaajat päättivät lähteä jo aikaisemmalla junalla kaupungista. Itse paraati oli hauska, mutta itse juhlalla ei -monien muiden juhlien tapaan- ole tarpeeksi substanssia. Paljonhan siellä näkyi Irlannin lippuja ja maahis-kostuumeja, mutta turistien juhlahan tuo taitaa olla. Pattyn juhlien parhaimpana asiana kuitenkin oli Cork itse, johon haluaisi jo heti takaisin. Pelkästään tekstin pituutta katsomalla lienee itsestään selvää, että tämä reissu oli Irlannin matkan kohokohtia.

Matkaava farmasisti

Nyt väsyttää. Viikko töissä on ollut aivan huippu, olen seurannut Èilisiä ahkeraan ja päässyt tekemään itse paljon. Loppupäivästä jalkoja puristaa ja hiostaa.

Töissä olen päässyt hommista jo jonkin verran perillekin. Muutamana päivänä olen tutkinut potilaiden lääkehistorioita, käytännössä siis yrittänyt saada selville, mitä lääkkeitä potilaat käyttivät ennen sairaalaan joutumista. Joskus tieto löytyy oman lääkärin laittamasta kirjeestä, joskus potilaalta itseltään, ja joskus pitää soittaa omalle lääkärille tai potilaan apteekkiin. Muita hommia on ollut lähtevien potilaiden neuvominen, saapuneiden neuvominen, potilaiden uusien lääkitysten etsiminen Èilisille (jotta hän voi tarkistaa oikean lääkinnän) ja tietty potilastapausten tekeminen, joita Èilis antaa minulle noin pari viikossa ("here's a juicy one for you"). Näinkin lyhyen työskentelyn jälkeen kyllä huomaa, että farmaseutille on aika paljon tarvetta. Melkein kaikilla potilailla on lääkityksessään jotain säädettävää. Olli varmaan kertoi omassa blogissaan siitä potilaasta, jossa näkyy sitten ääritapaus siitä kun lääkkeet todella on pielessä.

Huomenna on sitten edessä matka Corkiin, eli siihen saaren toiseen suureen kaupunkiin. Vähän siis niin kuin Irlannin Turku. Siellä vietetään myös St. Patrickin päivä, eli myös maanantai on vapaa. Ai niin, ja yöpyminen on tällä kertaa (halvassa) hotellissa. Jossa on sauna!

Galway - windy city

Upeita maisemia, opiskelijapainotteinen väestö ja todella kylmä tuuli; Galway on takanapäin. Perjantaina piti oikein lähteä töistä pari tuntia aikaisemmin, että ehtisimme junaan, jonka tietysti missasimme. Noh, pubissa odottaminen ei toki ole kovin paha homma. Sitä paitsi Olli sai hyviä kuvia Tullamoren uudesta skeittipuistosta. Käytännössä kyseessä on siis häkki, jossa on myös kameravalvonta...

Iltasella sitten saavuimme itse kaupunkiin, josta heti huokui Tamperetta tai Jyväskylää vastaava opiskelijakaupunkifiilis. Nopean hostellin tarkistuksen jälkeen suuntasimmekin jo syömään ja pubikierrokselle, sillä kellokin tikitti nälkää vatsassa. Ruoka löytyi hauskasta ranskalaisesta bistrosta, jossa oli rento hippimeininki ja reggae-taustamusiikki. Livemusiikkia metsästäessä viimeiset pubit osoittautuivat osoitteeltaan oikeiksi. Wanhassa King's Headissa tökeröt keski-ikäiset ukot soittivat ja mauton nuori tyttö lauloi huonoja covereita perusrokki-biiseistä. Päässä My Sharona kääntyi taas Dead Kennedymäisesti My pay-olaksi...

Viimeinen baari löytyikin heti hostellin toiselta puolelta. Quays (kutakuinkin [kiis]) oli rentotunnelmainen ja isokokoinen baari, jossa nuoret julpit soittivat hyvää ja menevää rokkia (bändi, joka soittaa Stonesia, the Whota ja Clashia peräkkäin _ei_ voi olla huono). Muutenkin vaikutelma oli kuin hyvistä opiskelijabileistä.

Osaako kukaan seuraavaksi arvata, mikä on huonona puolena siinä, että yksi kaupungin suosituimmista pubeista on heti nukkumapaikan alapuolella? Muuten (Barnacles) hostelli oli mukava, työntekijät rentoja ja hinnat järkeviä. Samanlainen hyttihän se huone kuitenkin oli...

Aamulla päätimme puoliksi ex temporena lähteä lautalla Aran islandeille, jotka sijaitsevat kaupungista noin 50 kilometriä ulapalle päin. Suurimmalla saarista nimittäin oli irlantilaisen komediasarjan, Isä Tedin, ympärille tehty tapahtuma Tedfest. Ketkä sarjaa eivät tunne, hävetköön ja sivistäköön itseään välittömästi. Lautalla tuli vastaan enemmänkin härmää vääntäviä, joiden kanssa matka sujui mukavasti. Ilmeisesti kaksi heistä opiskeli Galwayssa ja muut olivat heitä tulleet sinne tapaamaan, tuoden mukanaan paljon ruisleipää ja salmiakkia (milloinkas tänne muuten eksyy ensimmäinen?).

Sää Galwayssa ja Aran islandeilla oli hiukan enemmän sen tyyppistä, mitä Irlannilta olisi alunperinkin odottanut, joten lauttamatka muuten ei ollut niitä mukavimpia. Maisemat (tai mitä niistä sumun peitosta näkyi) olivat upeita ja vielä matkalla fiilis oli innostunut. Kummasti reikäiset Converseni eivät ole enää sateenkestäviäkään, joten kylmähän siinä tuli. Aran islandeilla oli aika paljon nähtävää, joskin itse Tedfest oli hiukan pienen puoleinen. Sään takia valitsimme pyörien sijasta porvaribussin, joka vei meidät upeille Cliffs of Mohereille. Ilmeisesti paikka oli toiminut jonkinlaisena pyhänä alueena, tai ainakin olisi kummaa, jos ei joku siellä olisi jumalaansa palvonut. Todella upea paikka ja varmasti matkan arvoinen.

Illasta käväisimme vielä muutaman baarin, ja tapasimme suomalaisia hienossa Crane-pubissa. Paikalla molemmissa kerroksissa soitti iso bändi perinteistä musiikkia, ja tunnelma oli loistava. Ehdottomasti Quays ja Crane selviytyivät Galwayn parhaiksi pubeiksi muiden ollessa jonkin verran pettymyksiäkin.

Aamusta kahden yön univaje johti päätökseen lähteä hiukan aikaisemmin, vaikkakin sää alkoi puolen päivän jälkeen selkiintyä hieman. Jostain syystä tunsin motivoituneena ehdin kuitenkin ostaa uudet kengät, joten kotiin astellaan näteissä ruskeissa tennareissa.

Kardiologiaa

Viime päivät on mennyt aika mukavasti. Töissä on vihdoin ollut jotain innostavaa ja paljon on tullut opittua. Käytännössä juoksen Eilisin perässä ja pyrin ottamaan selvän jokaisesta potilaasta ja heidän lääkityksestään, ainakin vähän. Nyt parina päivänä olen ollut mukana myös lääkärin kierroksilla, jossa siis consultant, eli vanhempi lääkäri (Scrubsissa tohtori Coxia vastaava, kuten Eilis asian minulle selvensi) käy läpi potilaat muiden lääkäreiden, registarien, senior house officerien ja junior house officerien, eli internien kanssa. Kierroilla on myös joskus mukana lääkisopiskelijoita, joista oli mukava huomata, että ne osaa meikäläistäkin vähemmän lääkkeistä... Eilisin kanssa kuulumme kardiologian ja ruuansulatuskanavan erikoislääkäreiden alle, joten käytännössä olen viime aikoina käynyt läpi lähinnä kaiken maailman sydän- ja verenkiertoelimistön lääkkeitä ja vähemmän ruuansulatuskanavaa.

Tiistaina olivat myös Grand roundsit, eli käytännössä pari osastoa piti esitelmän joistakin yleishyödyllisistä potilastapauksista, joissa he olivat munanneet tai joita he pitivat muuten mielenkiintoisina. Kaiken kaikkiaan se oli mielenkiintoista, mutta aika iso osa taisi mennä yli hilseen, varsinkin kun lääkäriporukka tykkää lyhenteistä...

Muuten töissä on ollut todella hauskaa. Pyrin poimimaan aina lääkkeet, joita en tunne ja katsomaan ne jälkeenpäin (joskin aikaa lukemiselle on ollut hiukan vähemmän) ja monesti Eilis antaa toimeksiantoja jos en jotain tiedä. Eilen pääsin neuvomaan yhtä potilasta hänen lähtiessään kotiin, joka on aina mukavaa hommaa, samalla kun saa paljon paremman kontaktin potilaisiin ja oppii myös lääkkeistä. Viimeiset pari päivää olen tarkistanut erään herran lääkitystä, tänään esimerkiksi soittelin hänen lääkärilleen viimeisimmistä kolesterolimittauksista. Mies muuten näyttää tynnyrivatsassaan, krusifiksissään ja oransseissa hiuksissaan melkoiselta irlantilaismiehen stereotypialta.

Huomenna lähdemme Galwayhyn, eli länsirannikolle katsomaan ison rapakon pauhua. Takaisin tullaan sunnuntai-iltana, jolloin on varmaan taas enemmän kuvia ja enemmän kerrottavaa.

Dublin, rugby ja farmasistin pesti.

Lauantaina käväistiin taas Dublinissa. Ajatuksena oli mennä päiväksi kaupungille ja illasta katsoa iso Irlanti vs. Englanti -peli jossain Dublinin pubeista, riemuiten väkijoukkojen kanssa orjuuttavan isoveljen murskaamisesta. Lähdimme samalla aamun junalla kaupunkiin, mutta jo paluujunaa tarkistaessa kuulimme, että kaikki illan junat ovat täyteen ahdettuja, sillä pelistä on aikamoinen paluumuutto sisämaahan... Jouduimme siis lähtemään jo puoliajalla pois, että ehtisimme aiempaan junaan. Onneksi sentään Irlanti voitti.

Aamupäivä tuli käytännössä kokonaan vietettyä Guinnesin tehtaalla. Vaikka kierros ei ollut opastettu, oli paikka silti mielenkiintoinen. Alkupäässä tutustuttiin oluen panemiseen ja raaka-aineisiin, loppupää oli omistettu enemmänkin mainostukselle ja olikin omasta mielestäni hiukan kiinnostavampi. Historia tuntee monia upeita Guinness-mainoksia. Tuopin yläpäässä (warehouse oli tehty 'maailman suurimman olutlasin' muotoon) kaadoimme omat pinttimme ja joimme ne rauhaisasti katsellen Dublinin maisemia. Olli osti myös Aasiassa ja Afrikassa myytävää Foreign extra stouttia, joka oli hiukan vahvempi ja vähän makeampi versio tutusta Guinnesista, hienon makuinen olut kylläkin. Ja, on todella totta, että Guinness on alkuperämaassaan parempaa ;)

Tänään oli tosiaan taas ensimmäinen päivä farmaseutin kanssa. Minut tosiaan siirrettiin antibioottifarmaseutilta sisätaudeille, mutta vaikka aihealue ei ehkä ole niin mielenkiintoinen, niin Eilis oli loistava opettaja. Ensimmäisenä käytiin läpi kuukauden aikataulu, jonka jälkeen käytännössä loppupäivä tarkistettiin viikonlopun aikana sisäänotettujen potilaiden lääkityksiä. Käytännössä Eilis kävi läpi drug charttiin kirjoitetut lääkkeet ja niiden annostukset, sekä kyseli potilailta minkälaisia lääkityksiä heillä on. Joidenkin kohdalla soitettiin apteekkiin ja tarkistettiin lääkitys sieltä.

Kaiken kaikkiaan päivä oli todella mukava. Viime viikkojen tylsyyteen verrattuna aamupäivän tietoähky oli varsin tervettullut muutos. Aina siellä täällä Eilis teki pistokysymyksiä tietyistä lääkkeistä ja otti hyvin vastaan taas meikäläisen kyselytulvaa. Hänen tarkastaessaan lääkityksiä minä kirjasin niitä ja niiden tarkastuksia ylös palm pilotille, eli taskutietokoneelle jota farmaseutit kantavat mukanaan. Varsin näppärä, mutta hetkittäin raivostuttava kapistus...

Päähän tuosta hiukan meni pyörälle, mutta uskoisin asian vielä tasoittuvan. Suurin osa lääkkeistä on tuttuja, ja muut on helppo tarkistaa. Tämän lisäksi sain muutaman tehtävän ja tarkistettavan asian, joita voin hoitaa kun Eilis tekee jotain missä opiskelija olisi liikaa taakkana. Toki opeteltavaa on paljon niin kulttuurin ja kielen osalta, mutta myös sairaalafarmasian eroista yksityiseen puoleen. Jo pelkästään tänään katsottujen potilaiden lääkitys oli muutamilla moninkertainen määrältään ja usein myös varsin monimutkainen vyyhti... Huomenna kuulemma on enemmän kliinistä farmasiaa ja heti aamusta taitaakin olla sairaalan sisäisiä kokouksia. Aikainen herätys siis.